Henkiset harjoitteet
Mitä on henkinen kasvu?
Se on ihmisen sisäistä kehitystä, jossa hän oppii ymmärtämään itseään, toisia ihmisiä ja elämää syvemmin.
Se liittyy oman tietoisuuden, tunteiden ja ajatusten kehittämiseen, sekä kykyyn kohdata elämän haasteita rakentavasti.
Siihen kuuluu usein itsetuntemuksen lisääminen, empatia, myötätunto, itsereflektio ja henkilökohtaisten arvojen selkeyttäminen.
Sen tavoitteena on tasapainoinen, merkityksellinen ja onnellisempi elämä.
Tämä kehitys voi tapahtua eri tavoin, kuten kokemusten, pohdinnan, meditaation tai terapian kautta.
 |
Henkiset harjoitteet tukevat henkistä kasvuamme.
Gnostikon on hyvä oppia tuntemaan itsensä syvällisesti sekä pyrkiä hillitsemään halujaan ja paheitaan. Näiden tuloksena on mahdollista saavuttaa nöyrä ja seesteinen mielentila, jossa on helppo lähestyä gnosista.
Tähän pyrkiessämme voimme tehdä harjoitteita, jotka edistävät henkistä kasvuamme. Esittelemme tässä muutamia harjoitetta, joita voit käyttää harkintasi mukaan. Niitä voit tehdä yksiksesi, parin kanssa tai ryhmässä.
Meditaatio
Meditaatio on yli kahden vuosituhannen ajan käytössä ollut menetelmänä, jolla ihminen pyrkii saavuttamaan erilaisia tietoisuuden tiloja tai kehittämään sisäänpäin kääntyneen itsetarkkailun muodossa omaa mieltään. Meditaatiota voidaan harjoittaa monella tasolla ja eri syistä. Pinnallisella tasolla meditaatiota harjoitetaan mielenvirkistyksen, ilon ja rentoutumisen saavuttamiseksi, sisäisen energian tai elämänvoiman vahvistamiseksi tai myötätunnon, rakkauden, kärsivällisyyden ja anteeksiantamisen kehittämiseksi. Tästä esimerkkinä on mindfulness. Henkisellä tasolla taas meditointia voidaan harjoittaa esimerkiksi ahdistuneisuudesta vapautumiseksi tai mieltä askarruttavien kysymysten ratkaisemiseksi, mutta ennen kaikkea oman syvimmän Itsensä löytämiseksi.
Meditaatioharjoituksessa tietoinen mielen keskittyminen johtaa siihen, että ei tavoitella mitään erityistä, eikä takerruta ajatuksiin tai tunteisiin, vaan annetaan niiden ilmestyä ja kadota vapaasti. Näin meditaation seurauksena koetaan tyyneyttä ja rentoutta sekä löydetään avaimia alitajunnan suljettuihin oviin. Pitkällä tähtäyksellä meditaation avulla kyetään ylläpitämään tyyneys ja mielenrauha, jotka tuottavat hyvinvointia ja onnellisuutta sekä antavat henkisiä voimavaroja eri elämänvaiheisiin, tilanteisiin tai aktiviteetteihin.
Meditaatioharjoituksessa mielen keskittäminen voidaan tehdä periaatteessa kahdella eri strategialla, kuten professori Lauri Rauhala on kirjassaan ”Meditaatio” (1986) sanonut. Ensimmäinen strategia perustuu yksilökohtaiseen tajunnan itsesäätelyyn ja pyrkii tajunnallisuuden syventämiseen ja avartamiseen. Toinen on ”transpersoonallinen strategia”, joka ylittää arkitodellisuuden tiedostamisen ja pyrkii saavuttaman yhteyden universaaliseen harmoniaan. Ensimmäinen strategia on aloittelijalle helpompi ja länsimaisten meditoijien suosikki. Siinä ajatus keskitetään johonkin reaalikohteeseen, joka voi olla hengitys, mantra, musiikki, esine tai visualisoitu mielikuva. Tällöin tietoinen hengitys yhdistetään ajatusten hiljentämiseen ja hetkessä pysymiseen ajattelematta mitään muuta, ei menneitä eikä tulevia. Toinen ja pidemmälle ehtineelle meditoijalle sopiva tapa on mielen tyhjentäminen kaikista ajatuksista ja sen suuntaaminen transsendenttiin olevaisuuteen. Jos meditoijalla on henkilökohtainen jumalasuhde, hän tavoittelee tällöin tiedostettua ja aktiivista yhteyttä Jumalaansa. Meditoija voi myös tavoitella ns. profaania transsendenssia eli aivosidonnaisen henkisyytensä kohottamista arkitodellisuuden tiedostamisen yläpuolelle. Se voi olla syvähenkinen kokemus ilman Jumalan läsnäolon kokemista. Silloin ylevöityneisyys ja hurmioituneisuus voi olla ”vain” kosmisen harmonian kokemista. Tähän tilaan ei päädytä tarkoitushakuisesti (kuten jumalyhteyttä tavoiteltaessa), vaan ikään kuin itsestään meditaatiotekniikan johdattamana. Harmoniaa ei etsitä, vaan se tarjoutuu meditoijalle luovan passiivisuuden tuloksena. Toki Korkein Tietoisuus voi koskettaa meditoijaa tämänkin strategian kautta, jolloin se tuntuu hänestä ehkä todisteelta siitä, että Jumala todella on olemassa.
Meditaation keskiössä on ajatuksista ja tunteista vapaa mieli, jotka kutsutaan yleensä tyhjäksi, puhtaaksi tai selkeäksi mieleksi. Kyseessä on meditaatioharjoitusta suorittavan henkilön mielentila, jossa hän voimakkaalla keskittymisellään kykenee tyhjentämään koko mielensä niin, että siinä ei pysty esiintymään tavanomaista reaalimaailmaan liittyvää mielensisältöä. Tyhjän mielen aikaansaamisen ongelma on usein vaikeus irtautua arkikokemusten ajattelusta.
Meditaatioasennolla ei ole merkitystä. Yksinkertaisinta on meditoida tuolilla tai tyynyllä istuen. Jotkut ovat mieltyneet intialaisperäiseen lootusasentoon tai puolilootusasentoon. Meditaatiota voi harjoittaa sekä yksin että ryhmässä. Usein ryhmässä meditoiminen aikaansaa positiivisia energioita ja edistää yhteisön ja yksilön hyvinvointia. Joillekin mielen rauhoittaminen onnistuu paremmin, kun laittaa taustalle soimaan hiljaista meditatiivista musiikkia. Kun meditoivia ihmisiä on tutkittu aivokuvauslaitteella, on huomattu, että meditaatiossa aivosähkökäyrät menevät ns. alfa-aaltotilaan, joiden taajuus on 8-12 Hz. Aivokäyrään voidaan vaikuttaa kuuntelemalla musiikkia, jonka taajuus on sama kuin em. aaltoalue. Myös klassisen musiikin monien teosten largo-osien on todettu soveltuvan tähän tarkoitukseen hyvin. Netistä löytyy myös monenlaista meditaatiomusiikkia. Meditoinnin kesto on yksilöllinen asia. Joillekin riittää 15 min. ja jotkut haluavat/jaksavat meditoida tunnin tai jopa kauemminkin. Monet viettävät meditatiivisen hetken joka aamu ennen vuoteesta nousemista ja taas illalla vuoteelle asetuttuaan, ennen nukahtamista. Tällöin meditaatioon voi liittyä myös rukous. Monille meditaatio onkin yksi tapa olla yhteydessä Jumalaan. Erilaisia meditaation käytännöllisiä ohjeita löytyy netistä.
