Hermetismi

Egyptin vanhoja mysteerejä ylläpitäneet papit olivat jo ennen antiikin aikaa koonneet yhteen suuren joukon muinaisia viisaustekstejä, joita he käyttivät esoteeristen mysteerikoulujensa oppimateriaalina.

Aleksanteri Suuren valloitettua Egyptin 332 eaa., egyptiläinen kulttuuri alkoi saada vaikutteita kreikkalaisilta. Kun kreikkalaiset valloittajat väheksyivät egyptiläistä viisausperinnettä, päättivät egyptiläiset papit kääntää osan edellä mainiotuista viisausteksteistä kreikaksi, osoittaakseen oman kulttuurinsa valovoimaisuuden.

Kreikkalainen uusplatonilainen filosofi Iamblikhos (n. 245–325) vahvistaa tämän kertomalla, että egyptiläispapit alkoivat ennen ajanlaskumme alkua ilmaista itseään kreikkalaisen filosofian käsittein. Heidän kynästään oli ilmestynyt suuri joukko viisaustekstejä, jotka pohjautuivat egyptiläiseen traditioon. Tekstikokoelmaan oli koottu salaisuuksia jopa kaikkein vanhimmista teksteistä, kuten mytologiasta, pyramiditeksteistä, sarkofagiteksteistä ja kuolleiden kirjan eri versioista.

Tekstit oli omistettu Thot-jumalalle, joka oli viisauden, kirjoitustaidon ja magian jumala. Thot oli muinaisen Egyptin mytologiassa myös jumalallinen opas, joka ohjasi kuolleitten sieluja tuonpuoleiseen. Hänen vastineensa kreikkalaisessa mytologiassa oli Hermes.

Kun tekstejä sitten julkaistiin kreikaksi, niiden tekijäksi merkittiin ”Hermes Trismegistos”. Kyseessä ei ole historiallinen henkilö, vaan esoteerinen nimitys jumaluudesta. Nimen loppuosa ”Trismegistos” on muinaiskreikkaa ja tarkoittaa ”kolmasti kohotettu” tai ”kolmesti suurin”. Tätä hajanaista tekstikokoelmaa alettiin kutsua ”hermeettiseksi kirjallisuudeksi”. Se käsitti alun perin kymmeniä kirjoituksia, jotka oli kirjoitettu useassa vaiheessa eri kielillä.

Kokoelmaa pidetään suuressa arvossa sen vuoksi, että vaikka sen tekstit oli laadittu vähän ennen ajanlaskumme alkua, ne ammensivat suoraan ikivanhoista muinaisten mysteerien alkulähteistä. Aleksandrian kristitty piispa Klemens sanoi 100-luvun lopulla, että hermeettiset tekstit ”sisältävät kaiken egyptiläisen filosofian”.

Hermeettisen kirjoituskokoelman pohjalta syntyi filosofis-uskonnollinen liike, jota sanotaan hermetismiksi. Se pysyi voimissaan samoihin aikoihin kuin Jeesus opetti ja hänestä kertovat evankeliumit kirjoitettiin. Katolinen kirkko suhtautui hermetismiin kielteisesti, koska kirkkoisät eivät ymmärtäneet, mistä siinä oli kysymys. Erityisesti kirkkoisä Augustinus hyökkäsi hermetistisiä kirjoituksia vastaan 426 ilmestyneessä teoksessaan ”De Civitate Dei contra Paganos” (”Jumalan valtiosta pakanoita vastaan”). Hermetistiset tekstit julistettiin katolisen kirkon toimesta harhaoppisiksi ja Länsi-Euroopasta löytyneet kappaleet tuhottiin. Tämä hillitsi hermetismistä käytyä keskustelua sadoiksi vuosiksi. Jostain syystä 1400-luvulla hermetismi nousi uudelleen suosioon Italian renessanssiruhtinaiden toimesta.

Hermetismiksi kutsutaan filosofisia ja uskonnollisia liikkeitä, jotka pe­rus­tuvat ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla syntyneeseen Her­me­ti­ca-nimi­seen kirjoituskokoelmaan sekä eräisiin muihin samanhenkisiin kirjoituksiin. Kokoelma käsitti alun perin kymmeniä kirjoituksia, jot­ka oli kirjoitettu useassa vaiheessa eri kielillä. Hermetica-tekstien nimi johtuu siitä, että niiden kir­joittajaksi oli merkitty ”Hermes Tris­me­gistos”. Ky­seessä ei ole historiallinen henkilö, vaan salanimi, jonka ta­kana oli joukko Aleksandriassa vaikuttaneita mystikkoja. Hermes Tris­me­gis­tos oli esoteerinen nimitys ju­ma­luu­desta, jota egyptiläisessä my­to­lo­giassa edusti Thot, kreik­ka­lai­ses­sa Hermes ja roomalaisessa Mer­cu­ri­us. Näitä jumaluuksia pidettiin oppaina, jotka ohjasivat kuol­leit­ten sieluja tuonpuoleiseen. Nimi Her­mes Trismegistos on muinais­kreik­­kaa ja tarkoittaa ”Hermes kolmesti suurin”.

Kirkkoisä Augustinus hyökkäsi hermetistisiä kirjoituksia vastaan 426 ilmestyneessä teoksessaan ”De Civitate Dei contra Paganos” (”Jumalan valtio pakanoita vastaan”). Hermetistiset teks­tit julistettiin ka­tolisen kirkon toimesta harhaoppisiksi ja Länsi-Euroopasta löytyneet kappaleet tuhottiin. Sen sijaan joitakin kreikankielisiä käsikirjoituksia säilyi Itä-Rooman alueella ja italialainen Marsilio Ficino käänsi niistä osan latinaksi vuonna 1471 nimellä ”De potestate et sapientia Dei” (”Jumalan valta ja viisaus”). Ficinon aikalainen Lodovico Lazzarelli käänsi toisista käsikirjoituksista lisää tekstejä ja ne julkaistiin vuonna 1507. Kaikkiaan 18 latinaksi käännettyä tekstiä on julkaistu nimellä ”Corpus Hermeticum” (”Hermeksen kokoelma”).

Corpus Hermeticum

Corpus Hermeticum (”Hermeksen kokoelma”) on kokoelma muinaisia egyptiläisiä viisaustekstejä, jotka alun perin oli kirjoitettu kreikaksi. Kokoelma sisälsi 18 tekstiä eli traktaattia, joista yksi on kadonnut, mutta muut ovat säilyneet. Kokoelman värikäs syntyhistoria alkoi siitä, kun varakas firenzeläispankkiiri Cosimo de’ Medici antoi eräille munkeille tehtäväksi kierrellä vanhoja luostareita ja kerätä löytämiään erikoiselta vaikuttavia käsikirjoituksia. Italialainen munkki Leonardo da Pistoia löysi vuonna 1459 Konstantinopolin lähellä sijainneesta luostarista neljätoista hermeettistä tekstitraktaattia. Italialainen Marsilio Ficino käänsi de’ Medicin toimeksiannosta niistä osan latinaksi vuonna 1471 nimellä ”De potestate et sapientia Dei” (”Jumalan vallasta ja viisaudesta”). Ficinon aikalainen Lodovico Lazzarelli käänsi muualta löytyneistä käsikirjoituksista lisää hermeettisiä tekstejä. Kaikkiaan 18 latinaksi käännettyä tekstiä koottiin yhteen ja ne julkaistiin vuonna 1507 nimellä ”Corpus Hermeticum” (”Hermeksen kokoelma”). Suurin osa ensimmäisellä vuosisadalla luodusta hermetistisestä kirjallisuudesta oli kirjoitettu kreikaksi, mutta myöhemmin tekstejä luotiin myös muun muassa koptin, syyrian, arabian ja armenian kielellä.

Nag Hammadista 1945 löydettyjen gnostilaisten tekstien joukossa oli myös kolme hermeettistä koodeksia:”Asklepios eli täydellinen saarna”, ”Kiitosrukous” ja ”Tutkielma kahdeksannesta ja yhdeksännestä”.

Suurin osa hermeettisistä teksteistä on dialogeja, joissa jumalalliset olennot johdattivat valittuja oppilaita salattuun viisauteen. Tekstien aihealue on laaja. Jotkut käsittelevät jumalan ykseyttä ja hyvyyttä sekä kehottavat sielun puhdistamiseen ja jumalan kunnioitukseen, jotkut tekstit käsittelevät henkistä alkemiaa ja magiaa, kun taas jotkut sisältävät gnostilaisuuteen tai uusplatonismiin vivahtavia pohdiskeluja. Teksteissä on monia yhtymäkohtia myös egyptiläisiin ennustuksiin ja hymneihin sekä viittauksia viisauskirjallisuuteen, joka oli perinteisesti puettu ”isältä pojalle” kerrottavien opetusten muotoon. Egyptistä on löytynyt useita tekstejä, joissa on hermetististen tekstien kaltaisia vuoropuheluja Thot-jumalan ja oppilaan välillä.

Hermeettisiin teksteihin on koottuna yhtenäiseksi järjestelmäksi ajatusmaailma, jota voi osaltaan sanoa monistiseksi ja osaltaan gnostilaiseksi. Hermeettinen filosofia perustui ajatukseen, että on olemassa transsendentti Jumala, jonka ilmentymiä ovat ihmiset ja koko maailmankaikkeus sekä erilaiset henkiset olennot, kuten aionit, enkelit ja luonnonvoimat. Hermeettisen kosmogonian mukaan ennen aineellisen maailman syntymistä (”alkuräjähdystä”) on ollut olemassa joku aineeton alkusyy. Tämä alkusyy kuvattiin täydelliseksi Absoluutiksi, joka on ihmisaistein havaitsematon ja vailla persoonallista hahmoa. Tästä alkusyystä käytettiin ensimmäisinä vuosisatoina usein nimitystä ”Kaikkeuden Mieli”. Hermeettisen filosofian mukaan Kaikkeuden Mielen ajatuksista ovat syntyneet kaikki kosmiset lait, mukaan lukien meidän fyysisen maailmankaikkeutemme luonnonlait sekä elämän ja evoluution lait. Lisäksi hermetistit uskoivat, että Kaikkeuden Mieli oli luonut henkisen evoluution lait, jotka koskevat sekä ”taivaallisen” maailman voimia ja olentoja että aineen maailman voimia ja olentoja. Hermetismiin kuuluu myös prisca theologia -ajatus, jonka mukaan kaikkien uskontojen ytimenä on Jumalan antama yksinkertainen totuus. Kuva gnostilaisuudesta avautuu hermetististen tekstien kautta paljon selkeämpänä kuin esimerkiksi Pistis Sofiasta tai Nag Hammadin kirjaston teksteistä, jotka antavat gnostilaisuudesta varsin sekavan ja sirpaleisen kuvan. Onkin sanottu, että hermetismi on ollut gnostilaisuudelle samaa kuin kabbala juutalaisuudelle – avain sisäiseen ymmärrykseen.

Suurin osa ensimmäisellä vuosisadalla luodusta hermetistisestä kirjallisuudesta oli kirjoitettu kreikaksi, mutta myöhemmin tekstejä luotiin myös muun muassa koptin, syyrian, arabian ja armenian kielellä. Yksi kuuluisimmista kreikan­kielisistä hermetistisistä teksteistä on ”Poimandres”. Tekstin nimi on ihmetyttänyt tutkijoita. Se saattaa tulla egyptinkielen sanasta peime-nte-rê (”tieto Re-jumalasta”), joka on vääntynyt kreikankieliseen muotoon poimandres (”ihmisten paimen”). Re eli Ra oli muinaisegyptiläinen auringon jumala. Tämä teksti yhdistää hermetismin egyptiläiseen ja kreikkalaiseen mytologiaan.  Poimandres kertoo siitä, miten ihmisen sielu voi saavuttaa matkansa päämäärän ja tulla lopulta jumalan kaltaiseksi. Tämä päämäärä voidaan saa­vuttaa oikean tiedon ja vihkimys­rituaalien avulla. Poimandres-tekstissä on vahva gnostilainen pohjavire, joka ilmenee muun muassa kaksijakoisena käsi­tyk­senä elämästä: ihmisen keho edus­­taa kaikkea pimeää, valheellista, ajallista ja kuolevaista kun taas ihmisen sielu edustaa valoa, totuutta, ajattomuutta ja ikuista pelastusta. Gnostilaisuutta on myös tekstissä esitettävä elämän tarkoitus, joksi määritellään sielun vapauttaminen kehon vankeudesta gnosiksen avulla ja palaaminen Valon valtakuntaan. Poimandres-teksti on kolmiosainen. Ensimmäinen osa käsittelee maailman luomista ja Demiurgin roolia siinä. Toinen osa käsittelee sielun pakenemista maailmasta ja nousua taivaaseen sekä mystistä yhdistymistä Jumalaan. Tekstin kolmas osa sisältää ohjeita siitä, miten oppilaan tulisi saarnata muille ihmisille gnosiksesta. Teksti päättyy rukoukseen, jonka lopussa on pyyntö Jumalalle: “Pyydän, että et erota minua gnosiksesta, joka on meidän luontomme”.

Smaragditaulu

Toinen kuuluisa hermetistinen teksti on ”Tabula Smaragdina” (”Smaragditaulu”), joka on alun perin luultavasti ollut syyriankielinen. Se tunnetaan keskiajan latinankielisistä ja arabiankielisistä käännöksistä. Siihen sisältyy kuuluisa lause makrokosmoksen ja mikrokosmok­sen vastaavuudesta: ”Mikä on alhaalla, on ylhäällä olevan kaltainen, ja mikä on ylhäällä, on alhaalla olevan kaltainen”. Tämä lauselma on sittemmin noussut keskiöön ruusuristiläisyydessä ja teosofiassa.

Kolme Nag Hammadin kirjalöydön koodekseista on luokiteltu her­me­tistisiksi: ”Tutkielma kahdeksannesta ja yhdeksännestä, ”Kiitosrukous” ja ”Asklepios 21–29”. Näistä tunnetuin on ”Tutkielma kahdeksannesta ja yhdeksännestä” (”Ergo atitlo ermitiko peri Ogdados kai Enneados”), joka on kirjoitettu kreikaksi todennäköisesti Egyptissä aikavälillä 150–255. Tutkielma on vuoropuhelu opettajan ja oppilaan välillä. Opettaja, jota oppilas kutsuu nimellä ”Isä Trismegistos”, opastaa oppilasta nousemaan korkeampaan henkiseen tietämykseen löytämällä gnosis eli tietämys ja voima sisältä itsestään. Tutkielman nimi viittaa taivaan kahdeksanteen ja yhdeksänteen kehään, jotka opettaja ja oppilas rukoilevat oppilaan saavuttavan seuraavaksi. ”Tutkielma kahdeksannesta ja yhdeksännestä” toi aivan uuden ulottuvuuden hermetismin tulkintaan ja uutta tietoa gnostilaisuuden yhteyksistä hermetismiin. Tätä ennen ei ole ollut mitään tietoa niistä esoteerisista rituaaleista, joita ajanlaskumme alun gnostilainen ja hermetistinen traditio sisälsivät. Tämän koodeksin ehkä kiinnostavin kohta on kuvaus Jumalan pyhän ja salaperäisen Nimen lausumistavasta. Nimen vokalisaatiosta (IEOUA) on vain vähän juutalaisuuden ulkopuolista tietoa. Samoin ei muualla ole esitetty, että Nimen lausuminen tapahtui meditatiivisesti intonoimalla – ikään kuin laulamalla – tiettyjen vokaalien kestoa venyttäen. Muista kirjoituksista löytyy viitteitä, että hermetistisissä traditioissa uskottiin tiettyjen vokaalien yhdistelmien omaavan erityistä mystistä voimaa, joka perustui vokaaliäänteisiin liitettyyn ajatusenergiaan.

Suurin osa Hermetica-teksteistä on dia­logeja, joissa jumalalliset olennot johdattivat valittuja oppilaita salattuun viisauteen. Tekstien aihealue on laaja. Jotkut käsittelevät jumalan ykseyttä ja hyvyyttä sekä kehottavat sielun puhdistamiseen ja jumalan kunnioitukseen, jotkut tekstit käsittelevät henkistä alkemiaa ja magiaa, kun taas jotkut sisältävät gnostilaisuuteen tai uus­pla­to­nis­miin vivahtavia pohdiskeluja. Teksteissä on monia yhtymäkohtia myös egyptiläisiin ennustuksiin ja hymneihin sekä viisauskirjallisuuteen, joka oli perinteisesti puettu ”isältä pojalle” kerrottavien opetusten muotoon. Egyptistä on löytynyt useita tekstejä, joissa on hermetististen tekstien kaltaisia vuoropuheluja Toth-jumalan ja oppilaan välillä. Joidenkin Hermetica-tekstien esikuvat voidaan jäljittää niinkin varhaiselle ajalle kuin 500-luvulle eaa., jolloin Egypti oli Persian vallan alaisena.

Hermetistisiin teksteihin on koottuna yhtenäiseksi järjestelmäksi koko gnostilainen ajatusmaailma. Kuva gnostilaisuudesta avautuu hermetististen tekstien kautta paljon selkeämpänä kuin esimerkiksi Pistis Sofiasta tai Nag Hammadin kirjaston teksteistä, jotka antavat gnostilaisuudesta varsin sekavan ja sirpaleisen kuvan. Onkin sanottu, että hermetismi on ollut gnostilaisuudelle samaa kuin kabbala juutalaisuudelle – avain sisäiseen ymmärrykseen.