Gnosis Persiassa – "Sethin lapset"

Tarinan mukaan suurehko joukko Egyptissä vihkimyksensä saaneita mysteerikoulun pappeja lähti vuosien 1350–1340 eaa. välillä Egyptistä pakoon faarao Akhenatenin vainoa, kun hän erotti vanhan linjan pappeja ja otti tilalle aurinkojumala Atonin yksijumalaista palvontaa suosivia omia pappejaan. Tällöin myös vanhojen hierofanttien pyörittämä mysteerikoulu-laitos lakkasi toimimasta. Perimätiedon mukaan joukko mysteerikoulun vanhoja hierofantteja katsoi parhaaksi poistua näyttämöltä. Heidän sanotaan suunnaneen matkansa pohjoiseen, Mesopotamiaan ja myöhemmin aina Luoteis-Persiaan asti. Yhden paenneista ryhmistä sanotaan olleen Egyptissä kolmannen tason salaisuuksia opettaneen tiimin, josta siellä käytettiin nimitystä ”Sethin lapset”. Nimi johtui siitä, että tämän tason opetusten suojelijana pidettiin egyptiläisen mytologian Seth-jumalaa.

Juutalaisessa traditiossa (1. Moos. 4:25) Seth nähdään ensimmäisten ihmisten, Aadamin ja Eevan kolmantena poikana, joka syntyi vähän sen jälkeen, kun Kain oli surmannut veljensä Abelin ja tuomittu muuttamaan pois Eedenistä. Juutalaiset pitävät Sethiä ihmissuvun ”uutena siemenenä” (sperma heteron), josta kasvaa uusi, parempi ihmisrotu. Heidän traditiossaan Aadamin sanotaan myöhemmällä iällään opettaneen Sethille salaiset tiedot, joista myöhemmin kehkeytyi kabbala. Kabbalan eräässä pääteoksessa, Zoharissa, Sethin sanotaan olevan ”kaikkien vanhurskaitten esi-isä”.

Gnostilaisessa traditiossa Sethin sanotaan välittäneen ihmiskunnalle Aadamilla olleen tiedon todellisesta Jumalasta. Puhutaan “Sethin suuresta rodusta”, joka puhkesi Sethin siemenestä. Tällä tarkoitetaan uutta ihmisyyttä, jolla oli hallussaan gnosis (pers. erfan) eli sisäinen tietoisuus Jumalasta. Näin Sethiä pidetään kaikkien gnostilaisten prototyyppinä. Muun muassa Nag Hammadista löytyneessä gnostilaisessa tekstissä ”Melkisedek” kerrotaan ”Sethin lasten kokouksesta” ja ”Ylipappien rodusta” sekä todetaan Sethin olleen ”sukupolvensa pappien päämies”. Lisäksi tekstissä kuvataan papillinen sukulinja, joka alkaa Sethistä. Gnostilaisten mandealaisten legendassa noin 200 eaa. kerrotaan pariskunnasta, joka asui Valkoisen vuoren juurella ja uudisti ihmiskunnan. Heidän nimensä olivat Anosh-Uthra ja Iohanna. Vastaavassa persialaisessa hiukan vanhemmassa legendassa pariskunnan nimet olivat Sir ja Shri, jotka viittaavat pyhään ja pyhitettyyn. Setiläisen gnostilaisuuden traditioissa Seth kuvataan myös astrologiksi, tähtien tuntijaksi. Mandealaisessa persialaisen gnostilaisuuden traditiossa Sethiä kutsuttiin ”sielun mysteeriksi” tai ”Valoksi”. Edellä kuvattujen myyttien ”Seth” on saattanut antaa nimensä Urmian maagien veljeskunnalle, josta alettiin käyttää nimitystä ”Sethin lapset”.

Historioitsija Josephus kirjoitti, että ”Sethin lapset” olivat laajalti arvostettuja taivaallisia tietäjiä, jotka ”löysivät taivaankappaleet ja tunsivat niiden liikkeet”. Heidän tiedetään jo 1000-luvulla eaa. tunteneen kymmeniä kiintotähtiä ja he tiesivät Maan ja ilmeisesti myös planeettojen kiertävän aurinkoa sekä osasivat laskea ainakin viiden planeetan kiertoajat suhteellisen tarkasti.

Historioitsijoiden mukaan Setin lasten veljeskunnalla oli tieto siitä, millainen on täydellinen ihmisyys ja miten se saavutetaan. Nämä tiedot jalostuivat jossain vaiheessa henkiseksi alkemiaksi ja esitettiin muun muassa kabbalan elämänpuun rakenteessa. Setin lapsista alettiin käyttää nimitystä teleios (täydelliset). Henkisen veljeskunnan jäsenet eivät kuitenkaan käyttäneet itsestään tätä nimitystä, koska se heidän mielestään saattoi aiheuttaa virheellisen mielikuvan ”kaikkitietäväisyydestä”. Sen sijaan he kutsuivat itseään vaatimattomasti nimellä telestai (suunnatut). Sen jäsenistä alettiin myöhemmin käyttää kreikankielistä nimitystä gnostikos (tietävät), jota termiä käytti ensimmäisen kerran tiettävästi Platon 360-luvulla eaa. ilmestyneessä dialogissaan ”Valtio”. He pysyttelivät piilossa muilta ja opettivat tietojaan vain harvoille. Tätä Setin lasten henkisten maagien veljeskuntaa pidetään gnostilaisuuden alkuna.

Setin lasten opit ja mysteerit levisivät ajanlaskuamme edeltäneinä vuosisatoina vaiheittain itään ja länteen sekä etelässä pitkin Välimeren rannikoita Egyptiin ja Karthagoon saakka. Palestiinassa liikkeellä oli kannattajia Kuolleenmeren länsipuolella Jerusalemissa ja Qumranissa sekä itäpuolella nykyisen Jordanian alueella. Ylä-Egyptissä oli heidän suuri keskittymänsä Denderassa, lähellä Nag Hammadia. Tätä paikkaa kutsuttiin siihen aikaan koptinkielisellä nimellä Sheneset (Setin akaasiat) tai kreikankielisellä nimellä Khenoboskion. Myöhemmin Syyriaan ja Palestiinaan muodostui vahvoja gnostilaisuuden tukikohtia, joista liike levisi Vähään-Aasiaan ja Efesoksen kautta Kreikkaan ja lännemmäksikin. Keski-idässä henkisten maagien seuraajat levittäytyivät aina Intiaan saakka. Tämän veljeskunnan opetukset antoivat vaikutteita mm. essealaisuuteen sekä gnostilaisiin suuntauksiin, kuten nasorealaiset, ofiitit ja mandealaiset. Luultavasti myös Pythagoras, Platon ja Johannes Kastaja sekä Jeesus olivat päässeet osallisiksi tämän veljeskunnan viisauksista.

 

”Sethin lasten” oppien leviämisestä ei ole tarkkoja historiallisia tietoja, mutta edellä oleva John Lashin piirtämä kartta saattaa pitä paikkansa. Heidän ajatusten leviämisaaltoja olivat mm. seuraavat:

  • 1000-900-luvuilla eaa. opit levisivät Intiaan ja antoivat aineksia brahmalaisuuden synnylle;
  • 600-luvulla eaa. näistä ajatuksista alkoi näkyä merkkejä Assyrian uskonnossa;
  • 300-luvulla eaa. Persian pääkaupungissa Persepoliksessa oltiin tietoisia näistä opeista;
  • 100-luvulla eaa. Mesopotamiaan Eufrat- ja Tigris virtojen alajuoksun varsille syntyi gnostilaisten nasorealaisten ja mandealaisten yhteisöjä, joita tutkijat pitävät ensimmäisinä varsinaisina gnostilaisina ryhminä;
  • Ajanlaskumme alun kahden puolen Syyriaan ja Palestiinaan muodostui gnostikkojen tukikohtia, joista liike levisi Vähään-Aasiaan ja Efesoksen kautta Kreikkaan ja lännemmäksikin;
  • Samoihin aikoihin etelässä gnostikkojen ajatukset levisivät pitkin Välimeren rannikoita Egyptiin ja Karthagoon

 


[Yllä olevat tekstit ovat sitaatteja Pentti Tuomien kirjasta "Gnostilaisuuden historia"]