Gnosis muinaisessa Egyptissä

Egyptiläisessä Kuolleiden kirjassa (3000 eaa.) kuvataan gnosista kauniisti näin:

”Oi sokea sielu! Varustaudu mysteerien soihdulla ja maallisessa yössä sinä olet löytävä loistavan kaksoisolentosi, taivaallisen Itsesi. Seuraa tätä jumalallista opasta ja hän on oleva sinun geniuksesi, henkesi. Sillä hänen käsissään on avain sinun olemassaoloosi, menneisyyteen ja tulevaisuuteen.”

Muinaisen Egyptin ylimmät papit olivat myös mysteerikulttien hierofantteja, jotka edustivat korkeinta ja puhtainta viisautta. He korostivat todellisen Itsen eli jumalallisen tietoisuuden löytämistä itsestään; sitä ei silloin nimitetty gnosikseksi, mutta samasta asiasta oli kysymys. Nämä opit ykseydestä ja gnosiksesta käsittelivät ihmisen henkistä transformaatiota tavalla, joka sittemmin jalostui henkiseksi alkemiaksi ja hermetismiksi.

Muinaisen Egyptin mysteerikouluissa oli tärkeää oppia tuntemaan Jumalan todellinen olemus. Jumala käsitettiin ykseydeksi, jolla tarkoitettiin sitä voimaa, joka on kaikessa olevaisessa, niin mineraaleissa, kasveissa, eläimissä kuin ihmisissäkin. Tähän kuului käsitys, että elolliset olennot elävät vain siksi, että niissä elää Jumalan voima. Tämä voima on ollut kaiken olevaisen lähteenä ja sen voiman ykseyteen kaikki olevainen aikanaan palaa, kun olevainen loppuu.

Mysteereihin vihityillä hierofanteilla näyttää olleen varsin moderni käsitys maailmankaikkeudesta, vaikka he käyttivät sen kuvaamisessa eri termejä kuin nykyisin käytetään. He sanoivat, että maailmankaikkeus on tietoinen. Vastaava käsitys on muun muassa nykyajan kvanttifyysikoilla.

[Yllä oleva teksti on sitaatti Pentti Tuomien kirjasta "Gnostilaisuuden historia"]