Assyrialainen gnosis
 |
Muinaisen Assyrian uskonnon keskeisin opinkappale 600-luvulla eaa. oli ”Ykseys”. Siis se sama oppi, joka oli Egyptin mysteerikoulujen hierofanttien ajattelun kivijalka. Vaikka Assyriassa oli useita palvottuja jumalia, ne kaikki käsitettiin yhden korkeimman jumaluuden (Ykseyden) ilmentymiksi ja jumalvoimiksi – aivan kuten Egyptissäkin käsitettiin. Jumala on alempien jumaluuksien yläpuolella ja on itse Ykseys, joka lepää itsessään täydellisessä ykseydessä.
Professori Simo Parpola on tutkimustensa perusteella tullut siihen tulokseen, että muinaisen Assyrian uskonnosta löytyivät kaikki ne perusajatukset, jotka tulivat sittemmin gnostilaisuuteen. Tässä muutamia esimerkkejä hänen havainnoistaan:
- Ykseyden periaate: Salattu Jumala on kaikkeuden isä ja samalla yksi ja monta. Tämä yksi, ainoa ja täydellinen oli Assur-jumala. Kaikkien jumaluuksien uskottiin emanoituneen Assurista. Assurin ympärillä oli täyteys, jota myös gnostilaiset kutsuvat täyteydeksi (kr. Pleromaksi) tai Valon maailmaksi.
- Assyrian mytologiassa Marduk vastasi gnostilaista luojajumalaa eli demiurgia.
- Dualismin periaate: assyreilla vastyinpareina olivat muun muassa taivas ja maa, elämä ja kuolema, valo ja pimeys, viisaus ja tyhmyys, kadotus ja pelastus.
- Assyrien Ishtar-myytti on ollut gnostilaisen Sofia-myytin esikuva, jonka ydinajatus oli sielun matka ja gnosiksen saavuttaminen. Tämä tarina kerrotan esim. Nag Hammadista löytyneestä tekstissä ”Kertomus sielusta”. Näissä kaikissa esitetään, että sielulla on taivaallinen kaksosparinsa, joka auttaa sitä pääsemään valoon ja häihin taivaassa.
Tietenkään muinaisen Assyrian uskontoa ei pidetä gnostilaisuutena, mutta se tarjoaa kuitenkin hyvän esimerkin ”proto-gnostilaisuudesta”.