Aleksandrian koulu
Vaikka Aleksandria on Egyptissä, se oli alun perin kreikkalainen kaupunki, ja olennainen osa kreikkalaista kulttuuria. Aleksanteri Suuri valtasi nimittäin Egyptin vuonna 332 eaa. ja perusti seuraavana vuonna sinne Aleksandrian kaupungin. Tämän jälkeen kreikkalaiset hallitsivat Egyptiä 300 vuotta. Aleksanterin kuoltuaan Egyptin hallitsijaksi nimitettiin 305 eaa. Ptolemaios I Soter. Hänen toimestaan rakennettiin Aleksandrian kuuluisa kirjasto, johon oli koottuna kaikki silloisessa maailmassa siihen mennessä kirjoitetut merkittävät teokset. Kirjaston rinnalle rakennettiin museo, joka itseasiassa toimi sen ajan tiedeakatemiana. Sitä kutsuttiin ”Aleksandrian kouluksi”, jossa ei tosin harjoitettu opetusta vaan tutkimusta ja tieteellistä kanssakäymistä.
Läntisen maailman oppineet alkoivat kerääntyä Aleksandriaan ja siitä tuli parin sadan vuoden ajaksi maailman älymystön keskus. Aleksandria oli hellenistisen maailman mahtavimpia kaupunkeja, joka tarjosi kodin myös aikansa suurimmalle juutalaisyhteisölle. Ajanjaksolla 200 eaa.–100 jaa. Aleksandrian koulu oli maailman kuulu ja se näytteli merkittävää roolia useissa filosofisissa ja uskonnollisissa murrosliikkeissä. Siellä saivat kehitysruiskeita myös kabbala ja gnostilaisuus. Niinpä monet esoteriat saavat olla kiitollisia Aleksandrian innovatiiviselle ja suvaitsevalle kulttuuri-ilmastolle.
Ptolemaioksen hallitsijasuvun jäsenet hallitsivat Egyptiä aina vuoteen 30 eaa. saakka, jolloin roomalaiset valtasivat maan ja tekivät siitä provinssin nimeltä Aegyptus. Samoihin aikoihin Aleksandrian koulun merkitys alkoi vähentyä kirjallisuuden ja tieteen aloilla, kun älymystö alkoi siirtyä Rooman. Sen sijaan filosofian ja teologian aloilla Aleksandrian koulu koki uuden nousun ensimmäisellä vuosisadalla. Ensin syntyi gnostilaisten ja egyptiläisten oppineiden yhteistyön tuloksena uudenlainen uskontofilosofinen ajattelu, jossa oli jalostettu vanhoja egyptiläisiä ajatuksia. Tämän näkyvin ilmentymä oli ns. hermetistinen kirjallisuus ja pohjalta muotoutui muun muassa ”Seitsemän hermeettistä periaatetta”, jotka esittelen lähemmin jäljempänä hermetismin yhteydessä. Sen jälkeen syntyi kreikkalaisen filosofian pohjalta uusplatonilainen filosofia, jolle oli ominaista yhden yleisen totuuden etsiminen, minkä vuoksi eri filosofisia ajatuksia pyrittiin harmonisoimaan.
Aleksandria oli 100-luvulla myös merkittävä varhaiskristillisyyden keskus. Siellä syntyi muun muassa juutalaisten ”Raamatun” Tanakin kreikankielinen käännös Septuaginta, joka sittemmin oli pohjana myös Vanhan testamentin käännökselle. Aleksandria oli ensimmäisinä vuosisatoina myös koptilaisen kristillisyyden suurin keskus.
Aleksandrian kulttuurihistoriaan tuli lähtemätön häpeätahra, kun vuonna 415 militantit kristityt munkit häpäisivät ja surmasivat julmasti kreikkalaissyntyisen Hypatia Aleksandrialaisen, joka oli etevä naispuolinen matemaatikko, uusplatonilainen filosofi, opettaja ja gnostikko. Surma liittyi tuolloisiin Aleksandrian uskonnollisiin levottomuuksiin ja arkkipiispa Kyrilloksen valtapyrkimyksiin kitkeä kaupungista kaikki sellainen hengellinen ajattelu, joka ei ollut kristillistä. Kyrillos karkotti myös juutalaiset Aleksandriasta sekä järjesti Aleksandrian kirjaston polttamisen, koska siellä oli hänen mielestään liiaksi ei-kristillistä kirjallisuutta. Näitä tekoja pidetään klassisen sivistyksen loppuna Aleksandriassa.
