Peratelaiset
Peratelaiset oli 100-luvulla toiminut ofiittien pohjalta syntynyt gnostilainen lahko. Sen perustajana pidetään ofiitteihin kuulunutta Acembes-nimistä opettajaa, joka oli kotoisin Kreikan Euboian Karystoksesta. Lahkon nimi saattaa tulla kreikankielen sanasta peratis, joka tarkoittaa läpi kulkemista. Nimi voi myös viitata Eufratin toiselta puolelta tulleisiin, joista Septuagintassa käytettiin tällaista sanaa. Jälkimmäinen olettamus saattaa olla lähempänä totuutta, sillä peratelaisten kertomuksissa Eufrat-joki esiintyi useassa kohdassa mystisessä merkityksessä. Heiltä on jäänyt jälkipolville kirja nimeltä ”Oi Proasteioi”, jossa käsiteltiin mm. planeettojen voimia ja niiden vaikutuksia ihmiskuntaan.
Peratelaisten opit muistuttivat paljon naassenien oppeja. Heidän mukaansa kosmos on yksi, mutta koostuu kolmesta osasta, mitä he kuvasivat ympyrän sisään piirretyllä kolmiolla. Ympyrä kuvasi kaiken ykseyttä ja kolmio kolmea ”maailmaa”, jotka olivat Isä (Pater), Poika (Huios) ja Aine (Hyle). Nämä edustivat kolmea ”mieltä” tai ”jumalaa”, joilla kullakin oli omat luonteensa ja ominaisuutensa. Isä oli syntymätön täydellinen jumaluus, ”Isällinen Suuruus”. Poika oli itsesyntyinen jumaluus ja täydellisyys. Aine oli luotu, muovaamaton kaiken aineellisen perusta. Tässä kosmisessa järjestelmässä Poika istuu välittäjänä kaiken olemassaolon muuttumattoman lähteen (Isän) ja aineettoman kaaoksen välillä. Poika on Sana (Logos) ja häntä edustaa jatkuvasti kääntyvä käärme. Poika on ensin Isän edessä ja kerää jumalallisten voimien (ideoiden ja muotojen) ulosvirtauksen ja kääntyy sitten Aineen puoleen, vuodattaen voimia Aineen päälle. Tällä tavalla muodoton Aine muuttui aineelliseksi todellisuudeksi, järkeväksi kosmokseksi, ja heijastaa jumalallista älyllisyyttä, josta se saa olemassaolonsa. Tällä tavalla aineesta syntyneet ihmiset ovat saaneet myös sielunsa, jotka ovat osia jumalallisesta voimasta. Tämä peratelaisten ajattelumalli muistuttaa monia muita muinaisen maailman kosmogonisia käsityksiä, kuten niitä, jotka löytyvät stoalaisuudesta, Platonin ideaopista ja Aristoteleen hylomorfismista sekä hermetismistä.
Peratelaisten myytin mukaan jotkut niistä arkonteista, jotka hallitsivat luotua maailmankaikkeutta kolmen ylimmän jumaluuden alaisuudessa, alkoivat kapinoida ja tulivat pahoiksi. Nuo arkontit olivat planeettoja ja tähtikuvioita, ja ne voidaan rinnastaa antiikin myyttien jumaliin, kuten Zeus/Jupiter, Kronos/Saturnus, Osiris, Isis, Hades ja Persefone.
Pelastaakseen maailman noilta arkonteilta, ylimmät jumaluudet loivat Kristuksen ja käskivät hänen laskeutua alas maailmaan. Hänestä tuli kolminainen ihminen, jolla oli itsessään voimia kaikista kolmesta kosmoksen osasta, ”sillä hänen ruumiissaan asui koko Täyteys ja hänessä oli koko jumaluus. Kun hänet ristiinnaulittiin, hänestä tuli toinen taivaallinen hallitsija heitä kaikkia kohtaan, ja ottaessaan hallintaansa Lohikäärmeen tähdistön, hän avasi jumalallisen voiman oven, jonka läpi ihmissielut voisivat paeta”.
Peratelaisten myytti jatkuu kertomuksella, kuinka pahat arkontit erotettaisiin ja jätettäisiin rangaistaviksi, ja heidän osansa kosmoksesta (siis aineellinen maailma) tuhottaisiin. Kun sanotaan, että ”Ihmisen Poika ei tullut tuhoamaan maailmaa, vaan että maailma Hänen kauttaan voisi pelastua”, niin tässä ”maailmalla” tarkoitetaan kosmoksen kahta ylimmäistä osaa. Kun Raamattu sanoo ”että meitä ei pitäisi tuomita maailman kanssa”, niin tässä ”maailmalla” tarkoitetaan aineellista kosmosta, sillä se osa on tuhottava, mutta kaksi ylempää osaa vapautetaan tuhosta. Kun Vapahtaja tulee maailmaan, hän vetää puoleensa niitä, jotka kykenevät vastaanottamaan hänen vaikutuksensa. Tällaisia henkilöitä sanotaan peratelaisiksi, sillä gnosiksensa avulla he ovat oppineet, kuinka päästä turvallisesti läpi (kr. perasai) sen turmelluksen, johon koko aineellinen maailma on joutunut.
Peratelaiset antoivat Vanhan testamentin tapahtumille vertauskuvallisia selityksiä. He sanoivat, että kaikki tietämättömät ovat ”egyptiläisiä”. ”Egypti” on ihmisen ruumis ja ”Egyptistä” lähteminen tarkoittaa aineellisen kehon tarpeiden hylkäämistä. ”Punaisenmeren” yli kulkeminen tarkoittaa perikadon veden ylittämistä. Ne, jotka luulevat ohittaneensa ”Punaisenmeren”, saattavat kuitenkin edelleen joutua tuhon jumalien hyökkäyksen kohteeksi. Näitä Mooses kutsui autiomaassa käärmeiksi, jotka purevat ja tuhoavat ne, jotka olivat toivoneet pääsevänsä pakoon jumalien voimaa. Näille Mooses näytti todellisen ja täydellisen käärmeen, johon uskovia tuhon jumalat eivät purreet. Kukaan muu kuin tämä todellinen käärme, täydellisistä täydellisin, ei voi pelastaa ja vapauttaa ”Egyptistä” eli ruumiista ja maailmasta lähteviä.