Apelliitat
 |
Apelliitat nimisen gnostilaisen koulukunnan perusti 100-luvun lopulla vaikuttanut gnostilainen filosofi Apelles, joka oli aluksi Markion Sinopelaisen oppilas Roomassa, mutta jossain vaiheessa hän joko erosi tai hänet erotettiin Markionin yhteisöstä. Markion oli gnostilaisen Kerdonin kuuluisin oppilas. Markion perusti oman markionilaisen kirkkonsa, josta tuli merkittävä kilpailija katoliselle kristinuskolle toisen vuosisadan jälkipuoliskolla. Markionin teologia muistutti monin tavoin gnostilaisuutta, mutta hän ei mm. esittänyt metafyysisiä pohdintoja olevaisen luonteesta ja synnystä. Syy, miksi Apelles erosi tai erotettiin Markionin yhteisöstä, saattoi Tertullianuksen mukaan olla se, että hän oli tullut liian läheiseksi Markionin seurakuntaan kuuluneen Philumena-nimisen naisen kanssa, joka väitti olevansa enkelin vallassa, ja saavansa tältä erilaisia ilmoituksia. Apelles kertoi näitä ilmoituksia julkisesti ja saattoi näin aiheuttaa närkästystä Markionissa. Apellesilla saattoi myös olla seksisuhde Philumenaan, mikä oli Markionin mielestä tuomittavaa, sillä hän kannatti pidättymistä seksistä. Välirikon jälkeen Apelles muutti Aleksandriaan, missä hän kehitteli oman oppirakennelmansa, joka poikkesi Markionin opeista enemmän gnostilaisuuden suuntaan. Apelles siirtyi elämänsä loppuvaiheessa 100-luvun lopulla Roomaan, jossa hän jatkoi opetustoimintaansa.
Apellesin jumalakäsitys poikkesi Markionin jyrkän dualistisesta opista, jonka mukaan oli olemassa korkein hyvä ja alempi paha jumaluus. Apelles uskoi vain yhteen Korkeimpaan Jumalaan, joka loi ensin ”Taivaan” (Täyteyden) ja sinne ”voimia ja enkeleitä” (aioneita). Aineellisen maailman luojana Apelles piti erästä ”liekehtivää enkeliä”, joka Korkeimman Jumalan toimeksiannosta yritti tehdä kopion kaikista taivaallisista asioista, mutta epäonnistui siinä, eikä maailmasta tullut täydellistä.
Apelles uskoi, että Jeesus ei syntynyt inhimillisistä vanhemmista, vaan hän laskeutui suoraan taivaasta maahan, ja että hänen ruumiinsa valmistettiin tämän laskeutumien aikana materiaalista, joka oli lainattu ”tähdistä ja korkeamman maailman aineista”. Hän uskoi myös, että Jeesuksen ylösnousemuksen aikana hänen lihallinen ruumiinsa hajosi ja sen ainekset palautuivat niiden alkuperäisille taivaallisille paikoilleen.
Myös Apellesin suhtautuminen juutalaisiin pyhiin kirjoituksiin poikkesi Markionin käsityksistä. Markion uskoi Tooran (Vanhan testamentin) olevan tarkka kertomus Luojalta tulleista ilmoituksista, kun taas Apelles sanoi Vanhan testamentin sisältävän pääosin taruja ja vääriä profetioita, joskin joitakin sen osia hän piti ”inspiroivina”.
Apelles kiisti Markionin tavoin ruumiin ylösnousemuksen ja uskoi, että vain kristittyjen sielut nousivat taivaaseen ja pelastuivat. Apelles myös käytti opetuksessaan Markionin laatimaa Apostolikon-tekstikokoelmaa, joka oli lyhennelmä kymmenestä Paavalin kirjeestä.
Apelles kirjoitti useita kirjoja, joista ei ole säilynyt meidän päiviimme ainuttakaan. Yhden kirjan nimi oli ”Ilmoituksia”, joka sisälsi Apellesin naisystävän Philumenan enkeliltään saamia ilmoituksia. Lisäksi Apelles kirjoitti kirjan ”Johtopäätöksiä”, jossa hän todisteli Mooseksen kirjojen kertomusten Jumalasta olevan vääriä.
Apellesin seuraajat, joita kutsuttiin nimellä ”apelliitat”, ovat jääneet enimmäkseen tuntemattomiksi.