Juudaksen evankeliumi

Juudaksen evankeliumi ei kuulunut Nag Hammadista löydettyyn kokoelmaan, vaan se löytyi vasta vuonna 1978 Egyptistä Muhafazat al-Minyan kaupungin lähistöltä. Löytöpaikka sijaitsee noin 300 km pohjoiseen Nag Hammadista. Löytö oli nahkakansiin sidottu 62-sivuinen koptinkielinen papyruskäsikirjoitus, joka osoittautui gnostilaiseksi Juudaksen evankeliumiksi. Käsikirjoitus liikkui aluksi epämääräisillä antiikkimarkkinoilla, kunnes eräs saksalainen säätiö osti sen vuonna 2002. Vuosikymmenten aikana käsikirjoituksesta on irrotettu yksittäisiä sivuja ja myyty hämärille antiikkimarkkinoille niin, että alkuperäisestä koodeksista puuttuu noin neljännes. Juudaksen evankeliumi tuli suurelle yleisölle tutuksi vuonna 2006 National Geographic Societyn julkaistua sen englanninkielisenä käännöksenä (The Gospel of Judas). 

Tutkijoiden mukaan Juudaksen evankeliumissa on käytetty samaa koptin kielen murretta kuin Nag Hammadin kirjaston koptinkielisissä teksteissä. Papyruksen radiohiiliajoituksen perusteella evankeliumi on kirjoitettu vuosien 230–330 välisenä aikana. Teksti oli todennäköisesti käännös varhaisemmasta kreikankielisestä kirjoituksesta, jonka on päätelty olevan peräisin toisen vuosisadan puolivälistä eli paljon myöhäisemmältä ajalta kuin muut gnostilaiset evankeliumit ja Uuden testamentin neljä evankeliumia, jotka kirjoitettiin 70–100 –lukujen välillä. 

Sisällöltään Juudaksen evankeliumi edustaa setiläistä gnostilaisuutta. Se oli tarkoitettu vain niille, jotka oli initioitu mysteereihin. Tekstin alussa sanotaan, että se on: "Salainen kirjoitus, jossa paljastetaan, mitä Jeesus puhui Juudas Iskariotin kanssa”. Evankeliumin kiistanalaisin kohta koskee Juudas Iskariotin roolia. Uuden testamentin evankeliumien mukaan Juudas petti Jeesuksen, mutta gnostilaisen ‘Juudaksen evankeliumin’ mukaan Juudas oli Jeesuksen suosikkiopetuslapsi, jolle Jeesus opetti sellaisia salaisia opetuksia, joita muut opetuslapset eivät saaneet tietoonsa. Juudaksen evankeliumi kuvaa Jeesuksen gnostilaiseksi opettajaksi, joka piti ihmisruumista sielun vankilana. Evankeliumissa Jeesus sanoo Juudas Iskariotille: ”Sinä uhraat ihmisen, johon olen pukeutunut”. Tämä tarkoitti, että Juudas ei pettänyt Jeesusta, vaan toimi Jeesuksen tahdon mukaan. 

Evankeliumin kertomus Jeesuksesta ja Juudaksesta on ensisijaisesti kehyskertomus gnostilaisille opetuksille sielun alkuperästä ja päämäärästä. Evankeliumin gnostilaisesta taustasta kertovat erityisesti selkeät viittaukset setiläisen gnostilaisuuden luomismyytteihin, kuten Barbeloon, Sofiaan ja Jaldabaothiin sekä Setin sukupolveen. Evankeliumin mukaan Jeesus pyysi Juudasta ilmiantamaan hänet roomalaisille viranomaisille. Evankeliumissa Jeesus sanoo Juudakselle: "Sinusta tulee kolmastoista ja jäljelle jäävä sukukunta kiroaa sinut, mutta sinä saat hallita heitä päivien lopulla", ja että "sinusta tulee merkittävämpi kuin kenestäkään heistä. Sinä vielä uhraat ihmisen, joka pitää minua sisällään". Aikojen kuluessa useat teologit ovat esittäneet, että Juudaksen teko oli pakollinen, muutenhan Jeesus ei olisi voinut kuolla ristillä. Siitä huolimatta tällainen näkemys on aina katsottu harhaoppiseksi. Juudaksen evankeliumin mukaan Juudaksen teko, paitsi että oli häneltä oikein ja teolla oli selkeä tarkoitus, myös tapahtui Jeesuksen erityisestä käskystä. Evankeliumissa Jeesus sanoo Juudakselle: "Tule pois heidän luotaan, niin kerron sinulle valtakunnan salaisuudet", ja myöhemmin "nyt [kaikki] on kerrottu sinulle. Kohota katseesi, niin saat nähdä pilven, sen sisällä loistavan valon ja tähdet sen ympärillä. Ensimmäisenä kulkeva tähti on sinun tähtesi"