Gnosis - sisäinen tietoisuus

Kreikan kielen sana "gnosis" tarkoittaa tietoa, tietoisuutta, tuntemista, syvää ymmärrystä, sisäistä tietoisuutta.

Gnostilaisuudessa gnosis merkitsee muuttunutta tietoisuuden tilaa, jossa ihminen tunnistaa sielunsa jumalallisen alkuperän ja tuntee sisimpäänsä kätkeytyvän jumalallisen voiman sekä ymmärtää, että rakkaus on kaiken täyttymys ja ihmiselämän tarkoitus. Gnosiksen saavuttamisessa on kysymys valaistumisesta, joka voi tapahtua jo tämän elämän aikana, eikä vasta kuoleman portin tuolla puolen. Gnosiksen huipentuma on Jumalan kaltaiseksi tuleminen ja yhtyminen Jumalaan eli Kaikkeuden Tietoisuuteen, mikä tapahtuu vasta sielun siirryttyä Valon maailmaan.

Gnosiksen saavuttamiseksi ihmisen tulee elämänsä aikana muuttua – läpikäydä transformaatio: 

- täyttyä viisauden valosta

- hylätä lihallisten ja aineellisten tarpeidensa ensisijaisuus

- hänen henkisen olemuksensa tulee eheytyä

- hänen tulee alkaa elää rakkaus todeksi

Gnosis on muuttunut tietoisuuden tila, jonka saavuttamiseksi ihmisen tulee läpikäydä jossain muodossa Kolme Suurta Työtä:

1. Viisauden Työ

2. Voiman Työ

3. Rakkauden Työ

Viisauden Työn tavoitteena on oppia universaaleja, ajattomia viisauksia. Nämä antavat hänelle valmiudet käsittää Jumalan ja olevaisen olemus. Nämä viisaudet ovat gnosiksen perustus. 

Esimerkiksi Gnostilainen Mysteerikoulu opettaa tällaisia viisauksia.

Voiman Työn tavoitteena on saavuttaa itsetuntemus, itsehillintä ja nöyryys. Tällöin iIhmisen tulee:

- oppia syvällisesti tuntemaan itsensä

- hillitä ruumiillisia halujaan ja mielensä paheita

- tukea näitä meditaatiolla

Näiden tuloksena ihminen saavuttaa nöyryyden, joka antaa toivon gnosiksesta.

Tätä tukevia harjoitteita löytyy mm. www.gnosis.fi sivustolta.

Rakkauden Työn tavoitteena on saavuttaa tietoisuus Jumalasta sekä alkaa elää puhdas rakkaus todeksi.

Tällöin ihmisen tulee:

- saavuttaa tietoisuus Jumalasta

- tulla tietoiseksi sielunsa jumalallisesta alkuperästä

- tuntea sisimpäänsä kätkeytyvä jumalallinen voima

- ymmärtää, että rakkaus on kaiken täyttymys – ihmiselämän tarkoitus ja Jumalan laki.

Näiden tuloksena ihmisestä tulee Jumalan kuva ja hän alkaa elää kuin ”Jumala maan päällä”.

Tätä viimeistä vaihetta kutsutaan gnosikseksi.

Gnosiksen saavuttanut voi jo tässä elämässä täyttyä jumalallisesta Valosta ja saavuttaa henkisen yhteyden Valoon. 

Lopullinen täydellistyminen voi tapahtua vasta sielun siirryttyä Valon maailmaan, jolloin yksilöllinen tietoisuus yhtyy kosmiseen tietoisuuteen.
Tämän täydellisyyden tilan saavuttanut ihminen saa jäädä ikuisesti Valon maailmaan, tarvitsematta enää jälleensyntyä.

Niin kauan kuin ihminen etsii, on usko hänen yhteytensä Jumalaan. Kun ihminen on saavuttanut päämäärän, usko muuttuu tiedoksi (= gnosis).

Universaalit viisaudet

Universaalit, muinaisaikaiset viisaudet edustavat sitä "todellista valoa", joka edeltää gnosista. Platon kutsui näitä kosmisia viisauksia "maailmansielun heijastumiksi" ja Carl Jung viittasi niihin puhuessaan "ihmiskunnan kollektiivisesta alitajunnasta". Nämä salassa pidetyt viisaudet ovat olleet muun muassa tuhansia vuosia sitten toimineiden egyptiläisten mysteerikoulujen vihittyjen mestarien hallussa, ja välittyneet meidän päiviimme saakka lukuisien esoteeristen yhteisöjen sisäisenä perimätietona. Viisaus on vasta ensimmäinen vaihe tiellä kohti gnosista. Pelkästään viisauden nimittäminen "gnosikseksi" perustuu termin syvällisen merkityksen väärinymmärrykseen.

Itsetuntemus ja itsehillintä
 

Gnosiksen saavuttamiseksi ei riitä, että tuntee edellä mainitut universaalit viisaudet – on myös opittava elämään niiden mukaan.

Kaikissa gnostilaisissa suuntauksissa itsetuntemusta ja itsehillintää on pidetty olennaisena välivaiheena polulla kohti gnosiksen saavuttamista. Nag Hammadin gnostilaisista papyruskääröistä löydämme kuvauksia mielen rauhoittamisen ja mietiskelyn tekniikoista, rukouksista, vihkiytymisriiteistä ja hymneistä, joiden avulla silloiset gnostilaiset ovat katsoneet voivansa saavuttaa syvällisen itsetuntemuksen, pääsemään eroon mielihaluista ja paheista sekä saavuttamaan nöyryyden. Joissakin gnostilaisissa yhteisöissä on esiintynyt jopa askeettisia suuntauksia. Nykyisin tällaista askeettisuutta ei esiinny.

Gnostilaiset eivät pidä elämästä nauttimista sinänsä paheena – jos siinä ei mennä liiallisuuksiin ja jos ihminen muuten elää rakkauden lain mukaan.

Gnosikseen valmistautumiseen kuuluu myös tietämisen nöyryys.
 

Puhdas rakkaus
 

Gnosiksen viimeisessä vaiheessa ihminen on saavuttanut tietoisuuden sielunsa taivaallisesta alkuperästä sekä sisimpäänsä kätkeytyvästä jumalallisesta voimasta. Jotkut gnostilaiset kertovat henkilökohtaisesta kokemuksesta, jonka kautta opastava tieto on kirkastunut heille näyn omaisesti. Monissa Idän uskonnoissa vastaavaa vaihetta kutsutaan valaistumiseksi. Kristityt kutsuvat gnosiksen saamista usein uskoon tulemiseksi ja sanovat, että he ovat löytäneet Jeesuksen. Näissä kaikissa on kysymys ihmisen henkisen muutoksen viimeisestä vaiheesta, jonka palkkiona on syvällinen tietoisuus Jumalasta, ihmisyydestä ja kaikesta olevaisesta – niin tämänpuoleisessa kuin tuonpuoleisessakin.

Tällainen ihminen on myös saavuttanut tietoisuuden siitä, että sopusointu on kaiken olevaisen perusta ja rakkaus ihmiselämän tarkoitus..

 
Sisäinen tietoisuus

Gnosiksen saavuttanut on läpikäynyt sisäiseen oivallukseen perustuvan prosessin itsensä tuntemiseksi. Itsensä tunteminen taas on gnostikkojen mukaan sama kuin Jumalan, ihmisluonnon ja kohtalon tunteminen.

Vähässä-Aasiassa vuosina 140–160 vaikuttaneen gnostilaisen opettajan Theodotoksen mukaan gnostikko on ihminen, joka on ymmärtänyt sielunsa taivaallisen alkuperän:
 

"Meitä ei tee vapaaksi pelkkä kaste, vaan tieto siitä, keitä me olemme ja mitä meistä on tullut, missä olemme olleet tai mihin olemme joutuneet, minne olemme matkalla ja mistä meidät on vapautettu, mitä on syntymä ja mitä jälleensyntyminen."
 

Oman gnosiksen kokeminen

Alkuaikojen gnostikot olivat vakuuttuneita siitä, että jokainen omasta taivaallisesta alkuperästään tietoisuuden (gnosiksen) saanut täyttyi taivaallisesta Valosta ja saavutti yhteyden Valon maailmaan.

Gnostilainen teologi Valentinos kertoi, että hän oli saanut perimätietona salaisia opetuksia, mutta kun hän oli itse kokenut uskonnollisen näyn, siitä tuli lopulta hänen oman gnosiksensa lähde. Valentinoksen oppilas Herakleios sanoi, että ihmiset uskovat aluksi muiden ihmisten todistusten perusteella, kunnes oppivat löytämään totuuden itsestään. Valentinoksen toinen oppilas Markos päätyi samaan johtopäätökseen oman näkynsä jälkeen, ja oletti jokaisen hänen vihkimänsä oppilaan kokevan samaa sen jälkeen, kun on saavuttanut gnosiksensa.

Gnosiksen saamista seuraava näkyjen kokemisen perinne on gnostilaisuudessa jatkunut meidän päiviimme saakka. Tällaiset uskonnolliset kokemukset eivät ole tunnusomaisia pelkästään gnostilaisuudelle, vaan vastaavaa tavataan muun muassa baptistien, kveekarien ja monien muiden uskonnollisten suuntausten piirissä. Historia kertoo monien uskoon tulleiden saaneen näkyjä ja ilmestyksiä, jotka ovat vahvistaneet heidän ymmärrystään.

On kuitenkin niin, että ihminen itse ei tiedä saavuttaneensa gnosista kuin vasta siirryttyään tästä maailmasta Valon maailmaan. Siellä hänen viimeisin elämänsä arvioidaan hänen itsensä ja hänen henkisten opastajiensa kesken. Jos siinä todetaan sielun puhdistuneen ja täydellistyneen, voidaan matkan gnosikseen katsoa päätyneen perille.