Gnostilaisuus on polku kohti sisäistä eheyttä ja olevaisen ymmärtämistä

Gnostilaisuus on monimuotoinen uskonnollis-filosofinen aatekokonaisuus, jonka määritteleminen on vaikeaa sen vuoksi, että gnostilaisessa ajattelussa on vuosisatojen saatossa ollut monenlaisia toisistaan poikkeavia suuntauksia. Näistä voidaan kuitenkin nostaa esille kolme omaleimaista piirrettä, jotka esiintyvät myös nykyajan uusgnostilaisuudessa: Gnosis, Jumalan ykseys ja Rakkaus.

Gnosis

Ensimmäinen gnostilaisuuden olennainen piirre on usko siihen, että ihmisten ulottuvilla on suoraa ja henkilökohtaista tietoa olemassaolon keskeisistä totuuksista. Tämän tiedon hankkiminen ja saavuttaminen eli gnosis on ihmiselämän suurin saavutus. Gnosis ei ole rationaalista, väittämiin perustuvaa loogista ymmärtämistä vaan omakohtaisen kokemuksen kautta hankittua tietoa ja kohonnutta tietoisuutta. Gnostilaisuudessa ei ole koskaan ollut yhtenäistä teologiaa eikä gnostilaisuutta edes voi ilmaista dogmaattisina väittäminä. Sen sijaan gnostilaiset vaalivat jumalallisen ilmoituksen jatkuvaa voimaa sanoen, että gnosis on ilmoituksen luovaa kokemista ja henkilökohtaisen ymmärryksen jatkuvaa karttumista – eikä suinkaan minkään staattisen uskomusjärjestelmän opettelua.

Tähän liittyy ”sisimmän itsen” tunteminen tienä vapauteen. Tässä tärkeintä on perimmäinen herääminen, joka tulee siitä tiedosta, että jokin ihmisen sisällä on jumalallista. Tästä voidaan käyttää erilaisia nimityksiä, kuten jumalallinen kipinä, viisauden valo, tietämisen siemen, ylempi itse tai sielu. Tämän jumalallisen kipinän sanotaan olevan samaa näkymätöntä ”ainetta” kuin Jumala. Tämä ei tarkoita, että ihminen olisi Jumala, vaan sitä, että ihmisen perimmäinen olemus – sielu – on lähtöisin jumalallisesta Valon maailmasta. Gnostilaisuudessa ajatellaan, että sielu laskeutuu ihmiseen sikiövaiheessa, mutta ihmiselämän alkutaipaleella tämä jumalallinen kipinä uinuu, eikä ihminen ole siitä tietoinen. Se on ikään kuin ihmisruumiin vankina. Kipinä pitää saada heräämään ja vahvistumaan, minkä jälkeen se kykenee vapautumaan vankilastaan. Tämä on gnostilainen mysteeri, ja sen tunteminen on gnostilaisten aarre. Jumalallinen kipinä eli ihmisen kuolematon sielu palaa ihmisen kuoltua takaisin jumalalliseen Valon maailmaan – kuitenkin säilyttäen yksilöllisyytensä ja valmistautuen jälleensyntymään johonkin toiseen ihmiskehoon. Näin jälleensyntymisoppi on olennainen osa gnostilaista ajattelua, jossa ei ole sijaa helvetti-uskolle. Kaikki pääsevät aikanaan Valoon.

Jumalan ykseys

Toinen gnostilaisuuden erityispiirre liittyy jumalakäsitykseen. Gnostilaiset uskovat yhteen Jumalaan, jota he pitävät kaiken alkuna ja loppuna. Tämä Jumala ei ole mikään harmaapartainen ukko jossain pilvien yläpuolella, vaan kosminen kaikkeuden tietoisuus ja äly, absoluutti, jolla ei ole sukupuolta eikä persoonallisia piirteitä. Tämän Jumalan uskotaan vuodattaneen itsestään Valon maailman ja sinne lukemattoman määrän erilaisia valo-olentoja, jotka ilmentävät Jumalan viisautta, voimaa ja rakkautta. Näiden valo-olentojen puolestaan uskotaan luoneen aineellisen maailmankaikkeuden luonnonlakeineen ja käynnistäneen aineellisen ja aineettoman evoluution, jonka tulosta on muun muassa elollinen luonto, mukaan lukien ihminen. Vanhoissa gnostilaisissa suuntauksissa uskottiin, että aineellisen maailman luojana olisi ollut yksi valo-olento, jota sanottiin demiurgiksi (Luojajumalaksi), mutta nykyisin luojiksi katsotaan koko Valon maailma. Gnostilaiset uskovat, että nämä Valon maailman olennot vielä nykyisinkin pitävät huolta maailmankaikkeuden ja luomakunnan kehityksestä ja auttavat kaikin tavoin myös ihmisten toimia. Gnostilaisuuteen kuuluu myös ajatus, että Jumala on maailmankaikkeuden syntyprosessin kautta tullut osalliseksi kaikkeen olevaiseen niin, että Jumala on kaikessa ja kaikki on Jumalassa. Tähän liittyy myös käsitys, että kun aineellinen maailmankaikkeus aikanaan saavuttaa maksiminsa, se alkaa vähitellen hiipua ja palaa takaisin alkupisteeseensä. Samoin uskotaan, että Valon maailma aikanaan palaa takaisin Jumalan yhteyteen, josta on alkanutkin. Gnostilainen aikakäsitys on syklinen, mikä tarkoittaa, että Jumala voi ilmentyä ja palata taas itseensä milloin tahansa uudelleen. Tämä tulee ymmärrettävämmäksi, kun ajattelemme, että Jumalan maailmassa ei ole aikaa, joten ihmisten maailman vuosimiljardi on Jumalan maailmassa vain silmänräpäys.

Rakkaus on elämän laki

Gnostilaisuus on rakkauden uskonto, joka perustuu ikiaikaiseen Kultaiseen Sääntöön: ”Tehkää ihmisille niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille”. Tästä on johdettu gnostilaisen uskon keskeisin elämänohje: ”Rakkaus on elämän laki”. Rakkaudella tarkoitetaan pyyteetöntä rakkautta, joka ei odota vastarakkautta. Sen yksi muoto on  lähimmäisenrakkaus. Gnostilaiset pitävät Jumalaa puhtaan rakkauden lähteenä ja uskovat, että jokainen ihminen kykenee omalla tavallaan ilmentämään rakkautta, jos antaa sydämessään sille tilaa. He ajattelevat, että tyhjä usko ilman tekoja ei riitä. Tästä on johdettu myös gnostilaisten elämän tarkoituksen määrittely: ”Noudattaa rakkauden lakia kaikissa ajatuksissa, sanoissa ja teoissa”.

Gnostilaisuus on henkinen elämänfilosofia

Gnostilaisuus on henkisen uudestisyntymisen filosofia, jonka tavoitteena on korkeamman Itsen löytäminen eli gnosis. Ihminen on pohjimmaltaan henkinen olento, mutta useimmat ihmiset ovat tietämättömiä henkisyydestään ja sisäisestä valostaan, he elävät pimeydessä. Kun ihmisen sisimmässä uinuva valon kipinä herää, ihminen alkaa ponnistella kohti korkeampaa Itseään, joka on hänen todellinen olemuksensa. Tämän saavutettuaan hänen tietoisuutensa taso on kohonnut niin, että hän kykenee saavuttamaan gnosiksen eli tiedon jumalallisuudesta, kaiken ykseydestä ja rakkaudesta elämän kosmisena lakina.

Gnostilaisuus on mysteeriuskonto

Ggnostilaisuus on myös mysteeriuskonto, koska se perustuu henkilökohtaisiin mystisiin kokemuksiin – toisin kuin ns. ilmoitususkonnot eli kirjauskonnot (kuten juutalaisuus, kristinusko ja islam). 

Jeesuksen opetukset olivat lähtökohtaisesti gnostilaisia, mutta kristillinen kirkko lisäsi niihin Paavalin myötävaikutuksella sellaista, mitä Jeesus ei ollut koskaan opettanut. Ensimmäisinä vuosisatoina gnostilaisuus joutui kilpailemaan kristinuskon kanssa Jeesuksen sanojen oikean tulkitsijan asemasta. Gnostilaisiin evankeliumeihin oli tallennettu se, mitä Jeesus oikeasti opetti, mutta katolinen kirkko tuhosi nämä tekstit lähes kaikki. Onneksi osa niistä ehdittiin kätkeä salaiseen paikkaan Egyptin Nag Hammadiin, josta ne löydettiin 1945, joten nyt voimme niistä lukea, mitä Jeesus todella opetti.

Lue lisää 

Gnostilaisuus on perusolemukseltaan henkinen elämänfilosofia, joka on kehkeytynyt muinaisen egyptiläisen viisausperinteen pohjalta ajanlaskuamme edeltäneinä vuosisatoina Lähi-Idässä ja muotoutunut uskonnoksi samoihin aikoihin kuin kristinuskokin muotoutui.

Gnostilaisuuden taustalla vaikuttavat muinaisen Egyptin mysteerikoulujen opetukset

Gnostilaisuuden ytimessä ovat oppi ykseydestä ja oppi gnosiksesta. Ne tunnettiin henkisen kehityksen oppeina jo muinaisen Egyptin mysteerikouluissa 3000 v. eaa.

Gnostilaisuus muotoutui hengelliseksi filosofiaksi Lähi-Idässä 1000-luvulla eaa. Prof- Simo Parpola on todennut, että Assyrian vanhassa uskonnossa 700-luvulla eaa. olivat mukana useimmat gnostilaisuuden keskeiset piirteet.

Myös Jeesuksen opetusten taustalta löytyy gnostilaisen filosofian mukaisia ajatuksia. Jeesushan puhui mm. Tuomaan evankeliumissa ihmisen sisäisestä Valosta ja kuolemattomasta sielusta, joka on lähtöisin Jumalasta.

Alkukirkon usko oli gnostilaista, mutta katolinen kirkko valitsi Paavalin luoman kristinuskon, ja julisti gnostilaisuuden "harhaopiksi". Ensimmäisinä vuosisatoina gnostilaisuus joutui kilpailemaan kristinuskon kanssa Jeesuksen sanojen oikean tulkitsijan asemasta. Gnostilaisiin evankeliumeihin oli tallennettu se, mitä Jeesus oikeasti opetti, mutta katolinen kirkko tuhosi ne lähes kaikki. Onneksi osa niistä ehdittiin kätkeä salaiseen paikkaan Egyptin Nag Hammadiin, josta ne löydettiin 1945, joten nyt voimme niistä lukea, mitä Jeesus todella opetti.

Joidenkin mielestä gnostilaisuus ei ole uskonto, vaan elämänfilosofia. Jotkut taas sanovat gnostilaisuutta mysteeriuskonnoksi, koska se perustuu henkilökohtaiseen mystisen kokemukseen – toisin kuin ns. ilmoitususkonnot (kuten juutalaisuus, kristinusko ja islam).

Nykyisin puhumme uusgnostilaisuudesta. Se on esoteerinen henkisen kasvun oppi ja henkinen elämänfilosofia, joka yllättäen sopii tähän päivään paremmin kuin mikään muu filosofia tai uskonto.

Se kiteyttää vanhoja esoteerisia opetuksia, jotka edustavat ikiaikaisten viisauksien ajatus­jatku­mo­a. Tänä päivänä moni on löytänyt henkisen kotinsa gnostilaisesta elämänfilosofiasta.

Gnostilaisuuden tunnusomaisia piirteitä

Seuraavia käsityksiä on historian saatossa esiintynyt gnostilaisuudessa. 
 

Korkein olevainen

• kaikkeuden alkuna uskotaan olevan yhden korkeimman tietoisuuden, josta on käytetty mm. nimityksiä "Yksi", "Kaikkeuden Mieli" tai "Todellinen Jumala";

• tämän "Yhden" uskotaan olleen olemassa jo ennen aikojen alkua ja ennen minkään olevaisen luomista; sen ajatuksesta uskotaan syntyneen "Valon maailma" valo-olentoineen;

• Valon maailman olentojen uskotaan luoneen aineellisen maailmankaikkeuden ja kaiken elollisen, myös ihmisen;

• "Kaikkeuden mieli" ja "Valon maailma" käsitetään universaalin rakkauden lähteeksi;

• kun maailmankaikkeus loppuu, kaiken uskotaan palavan taas takaisin siihen "Yhteen", josta kaikki alkoi.

Maailmankaikkeuden yhteenkuuluvuus

• universaalin tietoisuuden ("Kaikkeuden Mielen") uskotaan ohjaavan maailmankaikkeuden harmonista kehitystä;

• ihmisillä uskotaan olevan rukousyhteys Valon maailmaan ja rukouksen uskotaan tuovan avun;

• ihmisten uskotaan pääsevän osallisiksi Valon maailman siunauksesta ja kaitselmuksesta; Valon maailman olentojen uskotaan opastavan ihmisiä rakkauden tekoihin.

Sielun kuolemattomuus

• ihmissielun uskotaan olevan lähtöisin Valon maailmasta ja sen uskotaan muodostavan ihmisen todellisen olemuksen ja olevan kuolematon;

• ihmiskehoa pidetään sielun asuntona elämän aikana;

• ihmisen kuoltua sielun uskotaan palaavan Valon maailmaan, joka on sen todellinen koti;

• kuoleman jälkeen ruumiin uskotaan jäävän aineen maailmaan, jossa sen alkuaneet palaavat aineen kiertokulkuun; "ruumiin ylösnousemukseen" ei uskota. Vain sielu "ylösnousee" eli siirtyy Valon maailmaan. Sen uskotaan tapahtuvan pian kuoleman jälkeen eikä vasta jonkun "viimeisen tuomion" jälkeen.

 Gnosis

• ihmiselämän aikana sielun uskotaan heijastavan ihmisessä Valon maailmaa ja toimivan ihmisen omanatuntona yrittäen ohjata ihmistä hyvään ja rakkauden tekoihin sekä opastavan välttämään pahuutta ja huonoa elämää; ihmiskehon mielihalujen sanotaan houkuttelevan ihmistä, jolloin hän usein noudattaa enemmän aineellisen maailman kutsuja kuin sielunsa ohjausta;

• kun ihminen on tullut tietoiseksi sielunsa jumalallisesta alkuperästä, hänen sanotaan saavuttaneet gnosiksen;

• gnosista anotaan muuttuneeksi tietoisuuden tilaksi, jossa ihminen suuntautuu kohti todellista valoa ja rakkauden tekoja.
   

Tietoisuuden avartuminen

• rakkauden sanotaan olevan elämän tarkoitus ja täyttymys ("Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille");

• ihmisen tekojen uskotaan vaikuttavan siihen, mitä sielulle tapahtuu kuoleman jälkeen ("Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää"); jos ihminen ei ole tehnyt rakkauden tekoja, hän joutuu syntymään uuteen ihmiskehoon oppiakseen elämään oikein; joskus tämä vaatii monta jälleensyntymää;

• kun sielu lopulta on oppinut elämään oikein, sen sanotaan saavuttaneen täydellisyyden, minkä jälkeen sielun uskotaan jäävän Valon maailmaan, täydelliseen onnellisuuteen;

• joskus Valon maailman inhimilliseksi vastineeksi sanotaan "Jumalan valtakuntaa", joka ei kuitenkaan ole tietty paikka jossain ylhäällä, vaan olotila, jonka voi saavuttaa jo tässä maailmassa; ("Jumalan valtakunta on täällä teidän keskellänne, sisäisesti teidän sydämissänne").

Gnostilaisten ajatus maailmankaikkeudeen luomisesta

Ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen gnostilaisuudessa korostettiin eroa korkeimman, "Todellisen Jumalan" ja alemman Luojajumalan eli "Demiurgin" välillä. Tämä ajatusmalli oli peräisin Platonilta, joka 360-luvulla eaa. kirjoittamassaan Timaios-dialogissa sanoi Demiurgin luoneen ainellisen maailmankaikkeuden ylemmän "Todellisen Jumalan" alaisuudessa ja toimeksiannosta. Platon sanoi, että Luojajumala yritti parhaansa, mutta aine ei taipunut parempaan, minkä vuoksi maailmassa esiintyy pahuutta ja epätäydellisyyttä.

Varhaiset gnostilaiset samastivat Demiurgin juutalaisuuden Jehovaan. Osa heistä katsoi, että maailmasta tuli paha Demiurgin epäonnistumisen vuoksi. Suurin osa gnostikoista kuitenkin katsoi, että pahuus ei ole seurausta Demiurgin epäonnistumisesta vaan ihmisten huonoista valinnoista.

Me nykyajan gnostilaiset ajattelemme, että "Todellisen Jumalan" eli "Kaikeuden Tietoisuuden" ajatuksesta on syntynyt Valon maailma, jossa elävien useiden valo-olentojen toimesta luotiin aineellinen maailmankaikkeus. Demiurgilla oli siis useita kanssaluojia. Me uskomme luomistyön jatkuneen ja jatkuvan edelleen evoluutiona, ja katsome, että myös meillä ihmisillä on siinä oma roolimme nyt ja tulevaisuudessa. Lisäksi ajattelemme, että sekä Valon maailma että Aineen maailma muodostavat "Ykseyden", joka kokonaisuudessaan ilmentää "Kaikkeuden Tietoisuutta". 

Me uskomme, että ihmisen sisäinen valo eli sielu on lähtöisin "Todellisen Jumalan" luomasta Valon maailmasta, jonne sielu ihmisen kuoleman jälkeen palaa takaisin.

Elämänfilosofiana gnostilaisuus opettaa:

• Lähimmäisenrakkautta
• Suvaitsevaisuutta
• Ekologisuutta

Uskontona gnostilaisuus rakentuu viidelle kulmakivelle

• on yksi tietoisuus, niin ylhäällä kuin alhaalla, kaiken olevaisen alku ja loppu
• rakkaus on Elämän laki
• rukous on ihmisen yhteys universaaliin tietoisuuteen
• sielu on kuolematon tietoisuuden valo ihmisessä
• sielumme jälleensyntyy tekojemme mukaan

Elämän tarkoitus on oppia tuntemaan universaali tietosuus sisimmässään. Se vaatii henkistä kehittymistä ja luopumista aineellisuuden ylivallasta. Kun ihminen on kehittynyt näin pitkälle, hän pääsee vapaaksi pimeydestä, jolloin hänestä tulee Valon lapsi. Tätä henkisen kehitysprosessin kruunua kutsutaan gnosiksen saavuttamiseksi.

Nimitys ”gnostilainen” tulee kreikankielen sanasta "gnosis", joka tarkoittaa 

tietoa, tietoisuutta, tuntemista, syvää ymmärrystä, sisäistä tietoisuutta.
 

Gnostilaisen käsityksen mukaan ihmisen todellinen olemus on hänen sielunsa, joka on universaalin tietoisuuden ilmentymä. Sielu on kuolematon ja ihmisen kuoltua se palaa takaisin kotiinsa Valon maailmaan.

Ihmiselämän tarkoituksena on henkisen kehityksen kautta saavuttaa gnosis eli tavoittaa sisimpäänsä kätkeytyvä jumalallinen tietoisuus ja ymmärtää sielunsa alkuperä. Tähän pyrkiessään ihmisen tulee käydä läpi kehityspolku, johon kuuluvat eettisesti oikea elämä ja aineellisten tarpeiden ensisijaisuuden hylkääminen, henkisen olemuksen eheytyminen sekä lopulta täyttyminen viisauden valosta. Gnosiksen voi saavuttaa kuka tahansa, jolla on malttia hitaasti edetä polullaan.

Vähässä-Aasiassa vuosina 140–160 vaikuttanut gnostilainen opettaja Theodotos arvosteli kristittyjen kastetta taikauskoksi ja sanoi gnostikoksi ihmistä, joka on ymmärtänyt sielunsa todellisen alkuperän.
 

Theodotos:
"Meitä ei tee vapaaksi pelkkä kaste, vaan tieto siitä, keitä me olemme ja mitä meistä on tullut, missä olemme olleet tai mihin olemme joutuneet, minne olemme matkalla ja mistä meidät on vapautettu, mitä on syntymä ja mitä jälleensyntyminen."

Nykyisin gnostilaisuus ilmenee eri maissa toimivina gnostilaisina yhteisöinä, seuroina ja kirkkokuntina, joiden uskonkäsityksiä voi kuvailla universaaleiksi, ilman dogmien rajoittavuutta. Suurimmat gnostilaiset yhteisöt toimivat Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa, pienempiä Euroopassa ja Australiassa.

Gnostilaiset ajatukset vaikuttavat taustalla myös useissa filosofisissa ajatussuuntauksissa ja nykyajan hengellisissä liikkeissä, joista tunnetuimpia ovat teosofia, ruusuristiläisyys ja vapaamuurarius sekä erilaiset New Age -liikkeet. Yhteistä meidän aikamme gnostilaisille yhteisöille on, että ne tarjoavat henkisen polun kohti ihmisen sisäistä eheyttä. Niiden opetusten ydinsanomat liittyvät lähimmäisenrakkauteen, suvaitsevaisuuteen sekä näkyvän ja näkymättömän olevaisen ymmärtämiseen. Alla sitaatti tunnetun amerikkalaisen gnostikon Albert Piken tekstistä vuodelta 1871.
 

Albert Pike:
"Ihmisen sielu on kuolematon, yksilöllinen olento, elävä henki, kipinä Suuresta Valosta, joka on siirtynyt ihmisruumiiseen ja asuu siinä; tulee erotetuksi ruumiista kuolemassa, ja palaa Jumalan luo, joka on sen antanut; joka ei hajoa eikä katoa kuolemassa, vaan on edelleen olemassa, on aktiivinen ja älyllinen, kuten ollessaan Jumalassa ennen kuin verhoutui ihmisruumiiseen."

Gnostilaisuuteen on kiteytynyt kaikkien hengellisten filosofioiden ydin

Jos kaikista nykyisin harjoitettavista hengellisistä filosofioista ja uskonnoista poistettaisiin kaikki toisistaan poikkeavat opinkappaleet, jäljelle jäisi vain se, mikä on kaikille niille yhteistä. Se olisi perimmäisen totuuden ydin, joka ei olisi kovin monimutkainen oppi, sillä perimmäisen totuuden on pakko olla yksinkertainen, koska sitä ei voi enää jakaa pienempiin osiin. Gnostilaisuuden ydin ei ole ristiriidassa minkään filosofian eikä uskonnon kanssa. Sen voisi kiteyttää muotoon:

"Rakkaus on elämän tarkoitus."

Gnostilaiset evankeliumit

Pohdintojemme tuloksena on mm. seuraavia oivalluksia:

• Ihminen on pohjimmaltaan henkinen olento – joskin elää aineellisessa kehossa.

• Henkisyys peittyy helposti aineellisen maailman hälyn alle, jos emme kuuntele sisintämme. Kun ihminen on tietämätön henkisyydestään ja sisäisestä Valostaan, hän elää pimeydessä.

• Kaiken olevaisen perustana on älykäs kosminen tietoisuus, joka läpäisee kaiken näkyvän ja näkymättömän. Voimme kutsua sitä Universaaliksi tietoisuudeksi, Valoksi, Ykseydeksi tai Absoluutiksi – jotkut kutsuvat sitä Jumalaksi. 

• Ihmisen tietoisuus (sielu) on osa kaikkeuden tietoisuutta.

• Me kaikki olemme yhtä: ihmiset, eläimet, kasvit ja koko maailmankaikkeus – saman tietoisuuden ilmentymiä.

• Elämän tarkoitus on oppia tuntemaan universaali tietoisuus. Tämän saavutettuaan ihminen pääsee vapaaksi pimeydestä ja hänestä tulee Valon lapsi. Tämä uusi tietoisuuden tila on gnosis. Tässä tilassa ihminen tekee vain Rakkauden Lain mukaisia tekoja. Niinpä voisi yksinkertaistettuna sanoa, että elämän tarkoitus on Rakkaus.

MIKÄ ON SIELU?

Usein sanomme, että ihminen koostuu ruumiista, mielestä ja sielusta. Ruumis on meidän kulkuvälineemme tässä elämässä. Mieli on se, jonka itse tunnemme – meidän alempi minämme, sielumme alempi osa – kaikkine hyveineen ja paheineen. Sielu on meidän ylempi Itsemme - henkinen olemuksemme - jota voisi sanoa myös meidän tietoisuudeksemme. Sielu on se osa meistä, joka jälleensyntyy meidän ruumiimme kuoleman jälkeen.

Sielu on meidän tietoisuutemme – todellinen olemuksemme. Sen alkuperäinen koti on Valon ja Kosmisen Tietoisuuden maailmassa. Kun me synnymme tähän aineelliseen maailmaan, me unohdamme todellisen alkuperämme ja meidän tietoisuutemme eteen vedetään verho. Me emme enää käsitä, mistä olemme tulleet, keitä me todella olemme ja mihin olemme joutuneet, minne olemme matkalla ja mikä on matkamme tarkoitus, mitä on syntymä ja mitä on jälleensyntyminen. Siirryttyämme Valon maailmasta tähän aineen maailmaan, meiltä katosi Gnosis. Se on kuitenkin mahdollista saavuttaa uudelleen.

Katso tästä videot: "Mikä on sielu?" ja "Sielun tie".